etusivulle etusivulle
etusivulle haku yhteystiedot

Tuhatpaju

Tuhatpaju – käsillä tekeminen houkutteli muutokseen

Välivuoden pitäminen tiedotussihteerin toimesta 1980-luvun alussa johti Anna-Maria Väätäisen pajun punonnan pariin – ja elämänmuutokseen. Työ vaihtui käsityöläisyyteen ja yrittäjyyteen Tuhatpaju -yrityksessä. Nykyisin Anna-Maria punoo pajutuotteita, opettaa alan kursseilla ja järjestää punontanäyttelyitä. Anna-Maria on lisäksi osallistunut punonta-alan kirjojen kirjoittamiseen, tuloksena on ollut mm. Anelma Savolaisen kanssa tehty Suomalainen pajukorikirja.

Innostus pajutöitä kohtaan lähti tosiaan liikkeelle välivuoden aikana, jolloin Anna-Maria opetteli tuohitöitä, juuren kutomista, kaislan punontaa ja myös pajutöitä. Siihen aikaan pajutöitä tehtiin vähän, ja kurssitusta ei ollut nimeksikään. Korimestari Vilho Raatikainen otti Anna-Marian oppilaakseen ja opetti pyöreän ja soikean pajukorin punomisen. Hän oli silloinkin innokas ja hyvin halukas opettamaan, koska kantoi huolta pajukorin punomisen jatkumisesta. ”Enpä oikein uskoisi, että ilman korimestari Vilho Raatikaisen opetusta ja vuosien kuluessa jatkunutta tukea olisin pajunpunoja”, Anna-Maria arvelee.

Muutama vuosi välivuoden jälkeen Anna-Maria ”jättäytyi” käsityöläiseksi. Taustalla oli vahva halu tehdä jotain uutta ja erilaista. Käsillä tekeminen tuntui houkuttelevalta. ”Ajatus vapaana olemisesta ja erilaisen elämän elämisestä on ilmeisesti kantanut osaltaan kaikki nämä vuodet”, Anna-Maria miettii.

Paju monipuolinen materiaali ja elannon lähde

Pajun kanssa työskentely kokonaisuudessaan on se, millä Anna-Maria elättää itsensä. Punonta on yksi osa työtä. Alkuvuosina toiminta oli sivutoimista, sillä kesti oman aikansa ennen kuin työrutiinit kehittyivät ja tuotteiden laadun sai riittävän hyväksi. Keskeisimmät tuotteet ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Alkuvuosina mm. tuohikortit olivat hyvin suosittuja.
Myöhemmin, kun Anna-Maria keskittyi lähes kokonaan pajutöihin, suosittuja artikkeleita olivat mm. pienet pajukuuset ja Pajufomaljat. Tällä hetkellä kokopajutuotteista suosituin on kierretekniikalla valmistettu rytmisoitin. Parin viimeisen vuoden aikana Anna-Maria on kuitenkin syventynyt pajun kuoren punomiseen.

Pajunkuoren kanssa Anna-Maria teki ensimmäiset kokeilut jo vuonna 1991. Useina vuosina sen jälkeen kuori oli hyvin usein mielessä, ja keväinen pajunkuoriminen oli tärkeä kesän tulon merkki. ”Tuotteita ei kuitenkaan kuoresta syntynyt ennen kuin vasta vuoden 2000 kieppeillä, jolloin asetin näytteille ensimmäiset pajukuorityöt”, Anna-Maria muistelee.

Anna-Maria on tutkinut pajukuoren ominaisuuksia ja kokeillut monenlaisia tekniikoita. Tavoitteena on ollut löytää työtapoja, joita käyttäen pajukuoren ominaisuudet, hyvät ja vähemmän hyvät, pääsisivät edukseen ja voitaisiin hyödyntää kauniissa tuotteissa. ”Minua on suunnattomasti kiehtonut pajukuoren punomisessa se tosiasia, ettei se ole meillä perinteinen punonnan materiaali”, Anna-Maria innostuu. Toisin sanoen ei ole ollut esikuvia eikä valmiita vastauksia siihen, millaisia tuotteita voisi tehdä tai miten kuorta pitäisi työstää. Työssä on päässyt kokemaan löytämisen iloa ja nautiskelemaan pajunkuoren moninaisuudesta ja kauneudesta. Menestyviä myyntituotteita on ollut kuitenkin vaikea materiaalista löytää. ”Pajunkuori on kuitenkin niin kiinnostava ja antoisa, että vielä en luovuta”, Anna-Maria vakuuttaa.

Pajun Anna-Maria ostaa kerääjiltä ja viljelijöiltä. Tuotteesta riippuen Anna-Maria käyttää sekä luonnonvaraista että viljeltyä pajua. Pajunkuoren Anna-Maria on tähän asti kerännyt itse. ”Haluan pajunkuoren yhtenäisenä ja tietysti niin leveänä kuin mahdollista eikä hyvän pajukon löytäminen ole helppoa”, Anna-Maria toteaa.

Pajuun liittyvien koulutusten pitäminen on osa Anna-Marian työtä. Tämän talven aikana Anna-Maria opettaa pajukursseilla lähiseudun kansalaisopistoissa Iisalmessa, Kiuruvedellä ja Sonkajärvellä. Kesällä 2007 on Palmikointipunonta- ja pajunkuorikurssi Kankaanpään opistossa. Samoin ensi kesänä Anna-Maria opettaa myös Tanskassa Pileforeningenin järjestämällä pajunkuorikurssilla.

Punojien tapaamiset ja ajatusten vaihto tärkeää

Näyttelyt ovat ajoittain tärkeä osa työtä. Ne tarjoavat mahdollisuuden uusien ajatusten kokeiluun ja esittämiseen. Samalla näyttelyt palvelevat sekä markkinointia että myös uusien tuotteiden ideointia ja kehitystyötä. Näyttelyprojektit tarjoavat lisäksi mahdollisuuksia ajatusten vaihtoon muiden punojien kanssa. Tätä tarvetta palveli loistavasti muutaman vuoden pituinen yhteistyö Anelma Savolaisen ja Minna Koskisen kanssa.

Ryhmä järjesti näyttelyt Kuopiossa ja Lahdessa sekä vuoden 2006 aikana Hollannissa ja Englannissa. Naiset kirjoittivat yhdessä myös kirjan omasta työskentelystään, kirjan Muistiin punottua – Woven Into Memory (Atena 2006). ”Olennaisena osana tähän yhteistyöhön kuuluivat yhteiset punontapäivät, joiden anti esimerkiksi minun pajunkuorituotteiden kehittämiselle on varmasti ollut todella merkittävä”, Anna-Maria kiittelee. Valtakunnallinen punojien yhdistys PUNOS ry on myös tärkeä punojien välisessä yhteistyössä, tiedon jakamisessa ja punonnasta tiedottamisessa ulkopuolisille.

Luovuus ja osaaminen arvossaan

Aiemmasta työkokemuksesta ja merkonomin kaupallisesta koulutuksesta on ollut hyötyä myös käsityöläisenä ja pajunpunoja toimimisessa. Lisäksi Anna-Maria on osallistunut yrittäjäkurssille tietoja päivittääkseen. Lisäapua hän olisi vuosien varrella ehkä tarvinnut tuotannon ja kannattavuuden suunnitteluun sekä yrittämisen järkeistämiseen. ”Tiedä sitten, kuinka olisin tätä apua osannut aikanaan hyödyntää, kun en oikein osaa vieläkään”, Anna-Maria samaan hengenvetoon nauraa.

Alan yrittäjältä vaaditaan Anna-Marian mielestä pitkää pinnaa, kestävyyttä, terveyttä, nopeutta, uudistumiskykyä, talouden tajua ja eteenpäin näkemisen kykyä – kaikkea, mitä yrittäjältä yleensäkin vaaditaan. ”Tärkeintä on, että koulutusta ja oppeja hankittuaan itse tietää, mitä haluaa ja uskoo siihen”, Anna-Maria korostaa. Erityisesti alalla tarvitaan aina uudestaan luovuutta, omaperäisyyttä, tuotesuunnittelua ja innovatiivisuutta, sillä Suomessa on runsaasti tarjolla myös tuontitavaraa. Paras palaute alalla on ostavat asiakkaat. Vilkkain myyntiaika on joulun edellä.

Valmistusprosessi eli käsillä tekeminen ja punominen ovat Anna-Marian mielestä paras osa työtä, käsityöläisyys on lähinnä sydäntä. Luontoyrittäjänä hän pitää itseään siinä mielessä, että käyttää luonnonmateriaaleja. Antoisia asioita työssä ovat töiden ideointi ja uusien asioiden kokeileminen.

Pajunkuoren moninaisuutta tai epätasalaatuisuutta Anna-Maria pitää sekä hyvänä että huonona asiana. Myös materiaalien saatavuus mietityttää. ”Toisaalta tätä työtä haluan tehdä pajunkuoren ominaisuudet huomioiden ja välillä on vähän epätoivoista, kun haluaisikin ja tarvitsisi vähän isomman määrän tasalaatuista kuorta ja kun se ei kerta kaikkiaan ole tämän materiaalin ominaisuus”, Anna-Maria puntaroi.

Kokemusten vaihtoa ja punonnan ammatillista koulutusta

Tällä hetkellä parasta antia omalle työlle ts. kaipaamaani ”koulutusta” ovat Anna-Marian mielestä punojien tapaamiset, ennen kaikkea muiden maiden punojien tapaamiset: ajatusten ja kokemusten vaihto samalla alalla toisenlaisessa ympäristössä toimivien ammattilaisten kanssa. Opettajien saaminen ulkomailta meidän suomalaisten täydennyskoulutuskursseille olisi välttämätöntä vähintään kerran vuodessa. Tästä oli erittäin hyvä esimerkki muutama vuosi sitten mm. Punos ry:n, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Lahden työväenopiston yhteistyönä toteuttamat pajukurssit, joilla opettajana oli Eva Seidenfaden Tanskasta. Kiinnostavaa olisi saada opettajia kauempaakin, erityisesti Japanista. ”Nämä kurssit olisivat varmasti tärkeätä antia tämän alan yrittämiselle, punonnan monipuolistumiselle ja näkyvyydelle Suomessa”, Anna-Maria uskoo. Suomessa on liian vähän punonnan täydennyskoulutusta.

Tulevaisuudessa Anna-Maria odottaa alalle nuoria, ennakkoluulottomia, rohkeita punonta-alan ammattilaisia, joilla on hyvä koulutus ja intoa tehdä tätä työtä. ”Toivon, uskon ja odotan alan imagon vahvistumista yleisön tietoisuudessa siten, että punonnan alan ammattimainen tekeminen ja yrittäminen ovat samalla viivalla muun muotoilun ja käsiteollisen yrittämisen kanssa”, Anna-Maria visioi. Muotoilualan koulutuksesta Anna-Maria toivoo löytyvän vahvan väylän opiskella punontoja. ”Alalla tarvitaan pitkäaikaista, vakinaista ammatillista koulutusta lyhytkurssien ja projektikoulutusten lisäksi”, Anna-Maria korostaa.

Lisätiedot:

TUHATPAJU
Anna-Maria Väätäinen
Kajaanintie 618 A
74300 SONKAJÄRVI
050 4100 459
anna-maria.vaatainen@pp.inet.fi

 
Copyright © 2005 Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry